HEIMOLAN KELLARISTA KIRJAN TALOLLE
Elannon Näyttämö, vireä ja kunnianhimoinen harrastajateatteri, on toiminut yhtäjaksoisesti jo 100 vuotta. Teatterilla on kulttuurihistoriallisesti merkittävä rooli Helsingissä, erityisesti kantakaupungissa ja työläiskaupunginosissa – aivan kuten Osuusliike Elannollakin aikoinaan. Elannon Näyttämö on ainoa aidosti jäljellä oleva palanen vanhasta Elannosta.
Elannon henkilökunnan näytelmäseura perustettiin vuonna 1921 Helsingissä. Ensimmäinen esityspaikka oli Heimolan talossa, Elannon vuokratiloissa Hallituskatu 15:ssa. Vuonna 1922 toiminta siirtyi Sompasaareen. Syksyllä 1928 valmistui Kaikukadun ja Hämeentien kulmaan Elannon uusi hallintorakennus, josta näytelmäseura sai käyttöönsä suuren juhlasalin ja modernin näyttämön. Toimintaa järjestettiin nyt kokonaan uudella tavalla, hyväksyttiin uudet säännöt ja muutettiin nimi – syntyi Elannon Näyttämö.
Alun vuosikymmeninä Näyttämö tuotti vuosittain useita näytelmiä, ohjelmistossa oli sekä kokoillan näytelmiä että pienoisnäytelmiä, myös operetteja ja laulunäytelmiä. Etenkin lyhytnäytelmiä kierrettiin esittämässä myös maakunnissa. 60-luvulla tiukasta ohjelmatavoitteesta luovuttiin, ja päämääräksi otettiin kahden kokoillan näytelmän ja yhden pienoisnäytelmän valmistaminen vuosittain.
Näyttämöllä on ollut historiansa aikana sekä vakituisia että vierailevia ohjaajia. Kaikkien aikojen tuotteliain ohjaaja oli Elannon Näyttämön ”luoja” Verna Piponius, joka ohjasi Näyttämölle peräti 64 kokoillan näytelmää alkaen Lauri Haarlan tragikomediasta ”Miksi hän nauroi” vuonna 1930 ja päättyen Hella Wuolijoen ”Justiinaan” vuonna 1967. Lisäksi Piponius ohjasi noin 40 lyhytnäytelmää.
Näyttämö sai toimia Kaikukadulla 80 vuotta, aina kevääseen 2009 saakka. Syksyllä 2009 näyttämö sai väliaikaisen harjoitus- ja esitystilan Paasitornin Juho Rissanen -salista, ja nykyinen esityspaikka on Kirjan talolla, Kirjatyöntekijäinyhdistys ry:n juhlasalissa Kruunuhaassa.
Nykyään Näyttämö tuottaa 2 ensi-iltaa vuodessa vierailevien ohjaajien ohjauksessa.