Työmiehen vaimo – kertomus eriarvoisuudesta
Työmiehen vaimo (1885) on vahva kuvaus 1800-luvun lopun kaupunkityöläisistä ja yhteiskunnan epäkohdista: naisten sortamisesta, köyhälistön kurjuudesta ja lakien puutteellisuudesta.
Johanna menee naimisiin Riston kanssa. Nopeasti käy selväksi, että aviomies on hulttio, ei kanna vastuutaan, tuhlaa vaimonsa omaisuuden juopottelulla, pettää ja ajaa perheen ahdinkoon.
Johanna tekee ompelutöitä elättääkseen perheensä. Vaimonsa kangaspuista Risto vie rouva Vörskyn kalliin kankaan rahoittaakseen ryyppäämistään. Tästä koituu Johannalle ikävä tilanne, jossa herrasväki uhkaa häntä oikeudella ja vankilalla.
Työmiehen vaimo kuvaa psykologisesti kahta erilaista naistyyppiä, jotka pohjaavat 1880-luvun käsityksiin ihmisestä, psykologiasta ja naisesta. Romanityttö Kerttua, Riston edellistä lemmittyä, jota Homsantuuksi kutsutaan hallitsee vahva temperamentti, vietit ja vaistot. Hän on luonnonlapsi, joka ei halua käyttäytyä hillitysti, vaan hänen reaktionsa sopivaisuussääntöjä rikkovia. Johanna puolestaan on Kertun vastakohta. Kun Riston petollisuus käy ilmi jo häissä, morsian olisi halukas jättämään hänet, mutta alistuu toisten naisten painostamana jäämään huonoon liittoon pitääkseen vihittäessä antamansa lupauksen.
Mieheltä ei vaadittu samankaltaista moraalista puhtautta kuin naiselta. Johannaa pidetään vastuullisena Riston juomisesta ja kun Homsantuu lähtee Riston matkaan, tulee hänestä langennut nainen. Ristoa ei kukaan vaadi tilille.
Elannon Näyttämön raikas ja kokeellinen versio Työmiehen vaimosta saa ensi-iltansa lokakuussa 2022
Minna Canth 1844-1897
Kuva: Finna.fi | Kuvaaja: Nyblin Carl Petter Daniel Dyrendahl 1880-1890
