Kultainen vasikka kilkattaa finanssikriisistä
Lok 19. 2008 - sohvapakolainen
Sain kutsun Kultaisen Vasikan ensi-iltaan Elannon näyttämölle.
Maria Jotunin vanhahtava kieli ja harrastajateatteri kuulosti pelottavalta yhdistelmältä, mutta koska Elannon näyttämö oli minulle entuudestaan täysin vieras paikka, uteliaisuus voitti.
Ja hyvä niin, sillä olisi tuon illan voinut huonomminkin käyttää.
Sympaattisesti näytelty esitys sai pohtimaan, kuinka monta talkootyötuntia sen eteen oli uhrattu. Kun lavastusta ja puvustusta myöten kaikki täytyy tehdä lähes nollabudjetilla.
Amatöörinäyttelijät tulkitsivat Jotunin tekstiä yllättävän luontevasti, ja varsinkin väliajan jälkeen katsomossakin uskallettiin lopettaa jännittäminen ja nauttia nokkelista sivalluksista.
S-etukorttia näyttämällä väliajalla saa kahvin ilmaiseksi ja pullan eurolla. Vähänpä hymyilytti, kun muisti Kaupunginteatterin kiskurihinnat.
Ja siinä missä Kaupunginteatterin Juoruja jätti jälkeensä muistoja lähinnä vain erinomaisesta teatteriseurasta, Kultainen vasikka herätti ajattelemaan Jotunin käsittelemiä teemoja. Vaikka maailma muuttuu yhä kovempaa vauhtia, ihminen ei tunnu kehittyvän ihmisenä. Mikäpä muu kuin käsistä karannut rahanhimomopo se on syynä tämänkin päivän finanssikriisiin.
Elannon näyttämö sijaitsee Elannon vanhassa pääkonttorissa Kaikukadulla, joka on Hämeentien ja Sörnäisten rantatien poikkikatu. Jo pelkkä vuonna 1928 valmistunut, Tukholman kaupungintalon tyylistä klassismia edustava rakennus on näkemisen arvoinen. Rakennuksen suunnittelija, Väinö Vähäkallio, tunnetaan Kytäjän kartanon omistajana ja varsin tuotteliaana arkkitehtinä.
Tiesitkös muuten, että Korttelit.fi-sivustolta löytyy näpsäkästi tietoa ydinkeskustan rakennusten arkkitehdeistä?
Entä tiesitkös, että Helsingin kaupunginmuseon nettisivuille on rakennettu mainio nettinäyttely nimeltä Ei päivää ilman Elantoa. Sen etusivulla on kuva Kaikukadun pääkonttorista.
Ja jos vielä tämänkin jälkeen himoitset lisää Elanto-tietoa, poikkea Hakasalmen huvilan ekku kerroksessa katsomassa Teollisia unelmia?-näyttely, jossa suomalaisena esimerkkinä on käytetty Elantoa.
Äläkä unohda Kari Haklin Helsinki-valokuvien näyttelyä huvilan yläkerrassa.